‘Abdu’l-Bahán kirjoituksia

Viimeinen tahto ja testamentti

`Abdu'l-Bahá selvitti testamentissaan muotoutumassa olevaa bahá'í-hallintojärjestystä ja varmisti yhteisön kehittymisen nimittämällä tyttärenpoikansa johtoasemaan.

"Seurustelkaa kaikkien maailman kansojen, sukujen ja uskontojen kanssa mitä suurimmalla vilpittömyydellä, rehellisyydellä, uskollisuudella, ystävällisyydellä, hyvänsuopaisuudella ja suosiollisuudella..." (s. 23)

Puheita Pariisissa

`Abdu'l-Bahán pitämiä puheita ensimmäisellä vierailullaan länteen 1900-luvun alkupuolella.

"Ajatuksen voima ja arvo riippuu sen ilmenemisestä toiminnassa. Ihmisen todellisuus on hänen ajatuksensa, ei hänen aineellinen ruumiinsa. ...Jos ihmisen ajatus jatkuvasti pyrkii taivaallisia asioita kohti, hänestä tulee pyhimyksen kaltainen. Jos taas hänen ajatuksensa ei kohoa korkeuksiin vaan suuntautuu alaspäin ja keskittyy tämän maailman asioihin, hän muuttuu yhä materialistisemmaksi ja päätyy lopulta tilaan, joka on vain hiukan pelkän eläimen tilaa parempi." (s.10)

"Kuinka kauheaa onkaan, että ihmiset, jotka ovat korkeampaa luomakuntaa, alentuvat tappamaan ja aiheuttamaan kurjuutta lähimmäisilleen vain omistaakseen palan maata. Maa ei kuulu yhdelle kansalle vaan kaikille ihmisille. Tämä maa ei ole ihmisen koti vaan hänen hautansa. Haudoistaan nämä ihmiset taistelevat. ...Mikään ei ole niin sydäntä särkevää ja hirvittävää kuin ihmisen raakuuden purkautuminen. ...Ajatukset rakkaudesta rakentavat veljeyttä, rauhaa, ystävyyttä ja onnellisuutta. ...Jos kaikesta sydämestänne toivotte ystävyyttä maailman jokaisen rodun kanssa, ajatuksenne -- henkinen ja myönteinen -- leviää. Siitä tulee toistenkin toivomus, joka vahvistumistaan vahvistuu, kunnes se saavuttaa kaikkien ihmisten mieleen." (s. 23-24)

Vastauksia joihinkin kysymyksiin

`Abdu'l-Bahán vastauksia erään aikalaisensa esittämiin kysymyksiin ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta.

"Rikollisten kohteleminen oikealla tavalla. Kysymys: Olisiko rikollista rangaistava vai olisiko hänelle annettava anteeksi ja pitäisikö olla kiinnittämättä huomiota häneen?". "Vastaus: -- On olemassa kahdenlaista kostavaa rangaistusta. Toinen on kostoa, toinen on rankaisua. Ihmisellä ei ole oikeutta kostaa, mutta yhdyskunnalla on oikeus rangaista rikollista; ja tämän rankaisun tarkoitus on olla varoituksena ja ehkäisynä, jotta kukaan toinen henkilö ei uskaltaisi tehdä samanlaista rikosta." (s. 264)