• Arvonimi Bahá'u'lláh tarkoittaa suomeksi "Jumalan kirkkaus"

• Alkuperäinen nimi oli Mirzá Husayn ‘Ali

• Persian hallituksen ministerin poika

• Vietti elämästään 40 vuotta vankeudessa

• Karkotettiin Bagdadin, Konstantinopolin ja Adrianopolin kautta Akkon vankilakaupunkiin, silloiseen Palestiinaan

• Julisti ihmiskunnan ykseyden olevan edellytys maailmanrauhalle

• Esitti useille maailman hallitsijoille vaatimuksen, että heidän tulisi neuvotella keskenään maailmaa vaivaavista ongelmista

• Kirjoitti suuren määrän kirjoja, muistioita ja kirjeitä ihmiskunnan ohjaukseksi, kaikkiaan yli 100 teosta

• Alkuperäisiä kirjoituksia säilytetään Bahá'í-maailmankeskuksen arkistossa

• Teoksia on julkaistu yli 800 kielellä, lukuisia myös suomeksi

Bahá'í-uskon perustaja Bahá'u'lláh oli persialaissyntyinen aatelinen, joka vuonna 1863 ilmoitti julkisesti olevansa monien uskontojen ennustusten täyttymys. Hän luopui asemansa tarjoamasta mukavuudesta ja turvasta ja joutui sen sijaan julman vainon ja karkotusten kohteeksi.

Lapsuus ja nuoruus

Bahá'u'lláh syntyi vuonna 1817 Persian pääkaupungissa Teheranissa. Hänen perheensä oli erittäin varakas ja arvostettu ja monet sen jäsenet olivat huomattavissa asemissa Persian hallinnollisissa viroissa. Hän vietti lapsuutensa ja varhaisen aikuisuutensa kuin prinssi, joka oli tunnettu anteliaisuudestaan ja ystävällisyydestään ja oli kaikkien syvästi rakastama. Kun hallitus tarjosi hänelle korkeaa asemaa hovissa, hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan.

Vankeus ja karkotus

Etuoikeutettu asema ei pitkään suojellut Bahá'u'lláhia sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut kannattavansa Bábin sanomaa. Kun väkivallan aallot hyökyivät bábilaisten ylle Bábin teloituksen jälkeen, Bahá'u'lláh menetti kaiken maallisen omaisuutensa. Hän joutui vankilaan, häntä kidutettiin ja hänet karkotettiin maasta toiseen. Tästä alkoi 40 vuoden maanpakolaisuus ja vainoaminen. Ensimmäinen karkotus vei hänet Bagdadiin.

Jumalan ilmaisija

Huhtikuussa vuonna 1863, viettäessään kaksitoista päivää Tigris-virrassa olevalla saarella, Bahá'u'lláh kertoi julkisesti olevansa Jumalan ilmaisija, josta Báb oli julistanut. Bahá'u'lláh antoi saaressa olevan puutarhalle nimen Ridván, mikä viittaa paratiisiin. Tuon tapahtuman muistopäiviä 21. huhtikuuta – 2. toukokuuta vietetään bahá'í-vuoden suurena riemullisena Ridván-juhlana. Bagdadista Bahá'u'lláh karkotettiin Konstantinopoliin ja edelleen Adrianopoliin. Lopullinen karkotuspaikka vuonna 1868 oli Akkon linnakekaupunki nykyisessä Israelissa. Akko oli huonon ilmastonsa ja monien tautien tartuntavaaran takia pahamaineinen vaarallisille rikollisille tarkoitettu vankilasiirtola.

Viimeiset elinvuodet

Lopulta Bahá'u'lláhin vankeutta Akkon vankilakaupungissa lievennettiin. Viimeiset vuotensa hän omistautui kirjoituksilleen eläen Bahjín kartanossa, Akkon pohjoispuolella, missä myös sijaitsee hänen hautansa. Bahá'u'lláh kuoli 1892. Hänen opetuksensa olivat jo tuolloin alkaneet levitä Lähi-idän ulkopuolelle. Nykyään hänen hautapyhäkkönsä on bahá’íden merkittävin pyhiinvaelluskohde.

Bahá’u’lláhin kirjoitukset

Menneisyydessä pyhät kirjat ovat syntyneet puheista ja saarnoista, joita kuulijat ovat kirjoittaneet muistiin. Toisin kuin edeltäjänsä, Bahá'u'lláh kirjoitti omakätisesti tai saneli sihteerilleen saamansa jumalallisen ilmaisun. Adrianopolista ja myöhemmin Akkosta käsin Bahá'u'lláh kirjoitti useita kirjeitä osoittaen ne aikansa hallitsijoille. Kirjeen saivat Napoleon III, kuningatar Viktoria, keisari Wilhelm I, tsaari Aleksanteri II, keisari Frans Josef, Paavi Pius IX, sulttaani Abdul-Aziz ja shaahi Nasiri'd-Din. Kirjeissä Bahá'u'lláh kehotti hallitsijoita käyttämään voimansa oikeudenmukaisen hallinnon ja kansainvälisen rauhan aikaansaamiseen sekä julisti ihmiskunnan yhdistymistä ja maailmansivistyksen nousua. Bahá'u'lláh kehotti 1800-luvulla vallassa olleita hallitsijoita sovittelemaan erimielisyytensä, riisumaan aseensa ja työskentelemään maailmanrauhan hyväksi. Bahá'u'lláhin kirjeet maailman hallitsijoille on julkaistu kokoelmana “Bahá'u'lláhin Julistus”.

Bahá'u'lláhin kirjoitukset käsittelevät laajasti eri aiheita: rodulliset rajat ylittävän kanssakäymisestä, sukupuolten tasa-arvon ja aseistariisunnan tapaisista sosiaalisista ongelmista aina perimmäisiin kysymyksiin ihmissielun sisäisestä elämästä. Kaksi tärkeää teosta Bahá'u'lláhin kirjoituksista on peräisin hänen maanpakonsa ensimmäiseltä kaudelta ennen vuotta 1863. Ensimmäinen näistä on pieni kirja nimeltä “Kätketyt Sanat”. Moraaliaforismien kokoelman muotoon kirjoitettuna se sisältää Bahá'u'lláhin sanoman eettisen ytimen. Toinen pääteos tuolta kaudelta, “Varmuuden kirja”, on laaja uskonnon luonteen ja tarkoituksen yleisesitys, joka viittaa yhtä luontevasti ja näkemyksellisesti sekä Koraaniin että Vanhaan ja Uuteen testamenttiin ja hahmottaa Jumalan sanansaattajat yhden katkeamattoman prosessin eteenpäin viejinä.