‘Abdu’l-Bahá (1844–1921)
Bahá’u’lláhin poika
- Arvonimi tarkoittaa suomeksi "Kirkkauden palvelija"
- Alkuperäinen nimi oli ‘Abbas Effendi
- Bahá'u'lláhin testamentin mukaan hänen työnsä jatkaja ja tulkitsija
- Teki Bahá'u'lláhin opetuksia tunnetuiksi matkoillaan Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan vuosina 1911–1913
- Vastaanotti vuonna 1920 Englannin imperiumin myöntämän aatelisarvon työskentelystä rauhan aikaansaamiseksi ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi
Varhaisesta lapsuudestaan lähtien ‘Abbas Effendi, Bahá'u'lláhin vanhin poika, jakoi isänsä kärsimykset ja karkotukset. Hän omaksui nimen ‘Abdu'l-Bahá, joka merkitsee "Kirkkauden palvelija". Bahá'u'lláh nimitti hänet opetustensa ainoaksi viralliseksi tulkitsijaksi ja bahá'í-yhteisön johtajaksi itsensä jälkeen. ‘Abdu'l-Bahán elämässä oli nähtävissä täydellinen esikuva bahá'í-elämäntavalle.
‘Abdu'l-Bahán ollessa yhä Turkin ottomaanien vankina vuonna 1898 ensimmäiset länsimaiset bahá'í-pyhiinvaeltajat saapuivat Akkoon. Syyskuussa 1908 ‘Abdu'l-Bahá vapautettiin vankeudesta.
Vuosina 1911-1913 hän matkusti Euroopassa ja Amerikassa julistaen Bahá'u'lláhin sanomaa uskontojen ykseydestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta kristillisille seurakunnille, rauhanjärjestöille, ammattiyhdistysten jäsenille, yliopistojen opettajille, lehdistön toimittajille, valtion virkamiehille ja yleisölle monissa tilaisuuksissa. ‘Abdu'l-Bahán puheita on julkaistu myös suomeksi, näistä tunnetuimpia ovat ”Puheita Pariisissa” ja sekä hänen vastauksiaan erään aikalaisensa esittämiin kysymyksiin ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta.
‘Abdu'l-Bahá kuoli vuonna 1921 lujitettuaan bahá'í-uskon perustaa ja laajennettuaan suuresti sen ulottuvuutta. Bábin hautapyhäkön pohjoiset huoneet, missä hänen viimeinen leposijansa on, ovat pyhiinvaelluskohteita bahá'ílle, jotka vierailevat uskontonsa maailmankeskuksessa.
